"-Kas vain! Yksi koivu on pudottanut kaikki lehtensä, Eevertti totesi sen nähdessään. -Ei se pudottanut. Ne lähtivät vapaaehtoisesti. Latvalehti antoi merkin. Muut olivat valmiita seuraamaan. Ilmassa liehui heiluvia harsonriekaleita - leikkiviä liekkejä - lepattavia perhosensiipiä. Olisitpa nähnyt, miten nuo auringon kultaamat sylittivät emopuunsa! Se oli hyvin kaunis eroaminen, sykähdyttävä hyvästijättö vihreitten päivien muistolle." (Müller, Marjatta. 1991. Hiljainen viesti.)
Oulussa torin rannassa käy tunnetusti aina k y l y m ä vinkka. Onneksi joku ystävällinen sielu (tai jotkut sellaiset) on tuonut kylymäsä kärvisteleville tolopille lämmikettä!