"-Kas vain! Yksi koivu on pudottanut kaikki lehtensä, Eevertti totesi sen nähdessään.
-Ei se pudottanut. Ne lähtivät vapaaehtoisesti. Latvalehti antoi merkin. Muut olivat valmiita seuraamaan. Ilmassa liehui heiluvia harsonriekaleita - leikkiviä liekkejä - lepattavia perhosensiipiä. Olisitpa nähnyt, miten nuo auringon kultaamat sylittivät emopuunsa! Se oli hyvin kaunis eroaminen, sykähdyttävä hyvästijättö vihreitten päivien muistolle." (Müller, Marjatta. 1991. Hiljainen viesti.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti