Hengissä ollaan

Jestamandeera, miten aikaa on vierähtänyt blogin päivityksestä! No eipä hätää, tässäpä tätä tulee. Fiilis kevään korvalla on: hengissä ollaan niin kuin viimekesäisen työpaikan läksiäislahjakukka. Luulin, että se vain kukkii kuumimman kesän ja sitten kuihtuu. Mutta ei se niin mennytkään. Kukka jaksoi vihreillä talven yli ja nyt se pukkaa lehtiä innokkaasti  ja kukaties vielä jotain muutakin, jahka odotellaan. Minä otan siitä mallia. Pää olkoon täynnä hyviä toveita ja uusia alkuja.

Helinää

Haapa mietiskelee keväällä lehtiensä kanssa, milloin päästää kasvu valloilleen. Syksyllä, kun muut lehtipuut aloittavat kellastumisen, haapapuu helisyttää tuulessa lehtiänsä kuin uskoen, ettei talvea tule, ehei, ei vielä pitkään aikaan. Se helinä ilahduttaa, lohduttaa, saa suupielet hymyyn.

Lelutyttö

Kevät ja kesä on mennä vilahtanut ilman blogipäivitystä. Olen ottanut valokuvia hyvin vähän, lähinnä joistain yhdessä vietetyistä juhlista. On hyvä välillä levähtää tekemisistään, antaa itsensä innostua uudestaan. Niinkuin nyt valokuvauksesta. Erään ojan pohjalla odottaa eräs sinne heitetty koivun iso oksa, joka näyttää aivan ojaan hojeltuneelta ihmiseltä. En vielä ole sitä kuvannut, mutta halu kuvata syntyi. Tässä kuvassa on  ennen juhannusta kiven kolosta pyörätien varrelta löytynyt ja kuvattu pikku lelutyttö.

Näin sitä myöhäisherännyt kasvaa rehottaa, kun alkuun pääsee.

Iloinen jälleennäkeminen

Oi ja voi! Monen mutkan kautta löysin jälleen blogini ja ennenkaikkea löysin halun päivittää blogia. Pupuliina kiittää ja toivottaa Hyvää pääsiäistä!

Kaaosta ja romua

 

Muuttomylläkkä kotona. Ensin muutettiin vanhasta kodista tavarat uuteen kotiin. Vanha koti siistittiin, ja ah, sehän näytti oikein kelpo lukaalilta. Uudessa kodissa kaaos alkaa hellittää ja tavarat löytää paikkaansa. Olen oikein iloinen tästä kodista. Vain yksi asia puuttuu: tuttu lymypaikka. Se ei ilmaannu hetkessä, vaan vaatii oleilua, makustelua ja nuuhaamista pitkin sohvannurkkia, keittiön kulmia, makuuhuoneen soppea,  työhuoneen loukkoa. Se on se tutuista tutuin paikka, jossa voi unohtaa arkiset huolet ja oman itsensä ja antaa mielensä vaellella ja henkensä levähtää. Siihen saakka olen kuin huushollini, kaaosta ja romua.

Satuilua

Satujen kanssa voi käydä miten sattuu. Tämän vuoden joulusatuun ei sitten tullut yhtään kuvaa, koska omanlainen pöhkö tarina pärjäsi nyt ilmankin. Tässä satukirja on painossa. Sananmukaisesti.

Ja sitten takakansi:

Ai että. Kyllä on hyvä mieli.