Hengissä ollaan

Jestamandeera, miten aikaa on vierähtänyt blogin päivityksestä! No eipä hätää, tässäpä tätä tulee. Fiilis kevään korvalla on: hengissä ollaan niin kuin viimekesäisen työpaikan läksiäislahjakukka. Luulin, että se vain kukkii kuumimman kesän ja sitten kuihtuu. Mutta ei se niin mennytkään. Kukka jaksoi vihreillä talven yli ja nyt se pukkaa lehtiä innokkaasti  ja kukaties vielä jotain muutakin, jahka odotellaan. Minä otan siitä mallia. Pää olkoon täynnä hyviä toveita ja uusia alkuja.

Kaaosta ja romua

 

Muuttomylläkkä kotona. Ensin muutettiin vanhasta kodista tavarat uuteen kotiin. Vanha koti siistittiin, ja ah, sehän näytti oikein kelpo lukaalilta. Uudessa kodissa kaaos alkaa hellittää ja tavarat löytää paikkaansa. Olen oikein iloinen tästä kodista. Vain yksi asia puuttuu: tuttu lymypaikka. Se ei ilmaannu hetkessä, vaan vaatii oleilua, makustelua ja nuuhaamista pitkin sohvannurkkia, keittiön kulmia, makuuhuoneen soppea,  työhuoneen loukkoa. Se on se tutuista tutuin paikka, jossa voi unohtaa arkiset huolet ja oman itsensä ja antaa mielensä vaellella ja henkensä levähtää. Siihen saakka olen kuin huushollini, kaaosta ja romua.

Pääsiäistä

Pääsiäinen alkaa olla kohta ohi. Tänä vuonna meillä herkuteltiin pashalla. Ja sitä pashaa on vieläkin aika keko jäljellä, kovin oli makeaa. Ensi vuonna laitetaan vähemmän sokeria tai tehdään muita taikoja. Ja koristellaan yhtä komiaksi.

Valokuvatorstain aiheena pääsiäinen

Kevätsydän

Jätkämäistä

Yks kakkaa kaks kakkaa

...vaan eipä ole koirankakkaa.

Veden leikit

Valuvan veden jäljet kaunistavat harmata betonia. Iso rapakko yhtyy leikkiin mukaan.

Valokuvatorstain haasteena oli heijastuksia.

Mitä järkeä?

Mitä järkeä on kulkea suorinta tietä, kun aivan hyvin voi mutkitella ja nauttia matkasta?

Kevät, ah, kevät!

Kisu