Viehkot onkaloiset

Syksy on muutakin kuin räiskyviä värejä. Myös hennot sävyt tuovat väriä maisemaan. Mutta löytyykö tästä 'kummitustalo', joka oli valokuvatorstain haasteena?

Puusilmä

Tämä puu silmäilee Oulun Lammassaaresta, mitä Linnasaareen kuuluu.

Heinäseipään tapinreikä ja pilvet

Valokuvatorstain 220. haaste

”Pistekirjoitusta. Vastapäisestä kerrostalosta viisi valoa, puiston katuvalot, kuusi, seitsemän pistettä, silmäpuoli auto, kahdeksan. Rannassa vene väärinpäin, yhdeksän, alla tuikkii silmä, kymmenen, haluani etsien, Kiinaa, kaivoin ja kaivoin, alussa seisoi kiitos, lopussa mykkä manner, yksitoista, istun, syön pannukakkua ja kaipaan punaista robottiautoa, kaksitoista, puhuminen on vaikeaa, kolmetoista, neljätoista, tuuli kopeloi veneen suojamuovia, ystävyydellä ja seurustelulla ei ole eroa, viisitoista, vesi on korvissa, aamu, majakanvartija nukkuu tai on uimassa, kuusitoista, nainen on viisas kuin valas, mies on kalassa, seitsemäntoista, sinä, vuosirenkaat, taivaan kappaleet, pyryttää sanoja, minähän sanoin sinulle että, kahdeksantoista, merivettä, yhdeksäntoista, ovi, tuossa on ovi, perään en huutele, kaksikymmentä, mustaa leipää, pilviä, paljon pilviä.”
Risto Oikarinen: Puupuhaltaja, Otava 2005 s. 31

Eksyneen heinäpaalin toimenkuva

Kesäkuussa ihmettelin metsään eksynyttä yksinäistä heinäpaalia. Syksymmällä sen tarkoitus selvisi.

Heinäpaalin lähelle oli rakennettu peurojen ruokintapaikka, ja paalin toimenkuvana oli töröttää peurojen ruokavarastona. Perun puheeni metsän roskittamisesta heinäpaalilla.

Peilikuva

Rannan puut heijastuvat peilikuvaksi Ahveroisen järvessä Rokualla. Kirkasta on vesi ja puhdasta.

Penni ajatuksista

Vilu
meren valo
helmikuun valo
kesäyön lämmin valo
syksyn häikäisy
talven viima:
katse.

Pertti Nieminen, kokoelmasta Vaikka aamuun on vielä aikaa (Otava 1989)

Valokuvatorstain 218. haaste.