Valokuvatorstain 164. haaste oli kuva, jossa oli erilaisia pulloja. Löytyihän se mukava pullokuva minultakin. Pullo on korkattu rapujuhlissa elokuussa 2008. Ilta on vielä nuori.
Hanimuunimatkamme peruuntui Islannin tuhkapilven takia. Tässä lohdutukseksi toisten fiiliksiä Pariisin taivaan alta: morsiuspari Eiffelissä ja ikuisen rakkauden lukko Seinen yllä. Kyllä sitä mekin vielä joskus reissataan, kunhan tulivuoret lakkaavat purkautumasta.
"Osaan sanoa kymmenellä kielellä kiitos", laulaa Jonna Tervomaa. Kiitokselle on aina käyttöä. Mutta kuka tarvitsee tietoa, miten sanotaan syvyys kuudella kielellä etenkään kun käännökset löytyvät koirapuiston kakkaroskiksen kannesta?
Pelottaako graffitin tekijää koskaan kiinni jääminen? Minusta ei koskaan olisi tällaisten merkkien jättäjäksi enkä ketään tällaiseen koskaan yllyttäisi. Jokin graffiteissa kuitenkin kiehtoo. Vaihtelu, kekseliäisyys ja kehittyminen näkyvät merkkaamisessa, mutta ehkä kaikkein kiinnostavinta kuitenkin on, että kädenjäljen takana on aina joku ihminen. Tunnistaisinko häntä väkijoukossa? Pitääkö hän kukaties kirjavia haalareita? Vai salkkumieskö hiipii illan tullen salaisiin puuhiinsa? Oli miten oli, Tubby on merkannut kaupungin roskapöntöistä siltapalkkeihin.