Haikeaa

Kuusi seisoo permannolla, sanotaan laulussa. Meidänkin kuusi seisoo edelleen permannolla, vaikka loppiainen tuli ja meni. Näin käy joka vuosi. Tuumaamme "kunhan nyt tämän viikon aikana" ja jossain vaiheessa on pakko alkaa riisumaan kuusta ja pakkaamaan joulutavaroita laatikoihin. Eihän siinä oikeasti mene kuin hurraus, kun homma on hoidettu, puu pilkottu jätesäkkeihin ja viety pois. Mutta se haikeus, se haikeus. Se täytyy ensin voittaa.

Jokavuotinen haikeus joulun riisumisessa on myös vastaus Valokuvatorstain vuoden 2012 viimeiseen haasteeseen perinne.

Valopilkkuja

Valokuvatorstain haasteena oli "Talven merkit", joita tänään ovat paljas maa ja pimeys. Mutta kuten aina ennenkin 1. adventtisunnuntaina valot syttyvät ikkunoille ja joulun odotus alkaa.

Siivousvinkki

Hei, siistiä! Meillähän on melkein siistiä!

Kiirehdi rakkain

"Kotimatka pitkä niin, ei vastaantulijaa.
Illat sammuvat kylmään hämäryyteen.
Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa
syksyiltani yksinäisyyteen.

Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan,
mitä muuten ei muistaisi kai lainkaan.
Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan mä sainkaan.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie."



"Etsin jotain mitä meiltä unohtunut on,
minkä avullasi löytää mä voisin.
On kesä lyhyt niinkuin haave saavuttamaton
siitä mikä oisi voinut olla toisin.

Kai tulet pian ennenkuin pimeään mä jään
- eihän kaikki kai ole mennyt hukkaan.
Jos löytäisimme toisemme, silloin ehkä nään
keinon jolla kaiken vielä saamme kukkaan.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie."



"Syksyn tuuli mukanaan vie kesän muistotkin,
nyt jo turhaan sä kysyt minne viekään.
Nyt rakastan kai vähemmän kuin ennen rakastin,
mutta enemmän kuin koskaan saat tietää.

Nyt majakat me näämme kun myrskyt raivoaa,
tuuli vaahtopäinen äänen tänne kantaa
- ja tärkeintä on sydämemme ääntä noudattaa
ja kaikkemme toisillemme antaa.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie."

- Tove Jansson - (suom. Elstelä)